Kirja, ylittämätön käyttöliittymä

Lasten ja nuorten lukuharrastus on kulttuurisivujen ja mielipidepalstojen kestoaihe Suomessa. Kirjoituksissa aivan oikein korostetaan pitkien fiktiivisten tekstien lukemisen tärkeyttä tunne- ja sosiaalisten taitojen oppimisessa.

Vastakkaisiakin näkemyksiä on esitetty hiljattain. Ylen entinen toimitusjohtaja ja nykyinen viestintätoimiston johtaja Mikael Jungnerin mukaan ”kirjat ja lukeminen on [sic.] vain lyhyt välivaihe ihmiskunnan historiassa”. Hänen mukaansa on ”siirryttävä eteenpäin”, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Toimittaja Tuomas Enbuske puolestaan osoitti oppineensa uuden tietotekniikan termin todetessaan televisio-ohjelmassaan, että kirja on ”huono käyttöliittymä”. Todisteeksi lukutaidon vähäisestä merkityksestä hän haastatteli romukauppiasta, joka on pärjännyt mainiosti lukutaidottomuudestaan huolimatta—tarvitaan vain kärsivällinen puoliso, joka lukee hänelle ja hoitaa paperihommat. Mielelläni tulkitsisin Enbusken näkemyksen satiiriksi, mutta siitä ei ollut viitteitä.

Mainitsen seuraavassa joitakin empiirisiä psykologisia kokeita, jotka tukevat fiktiivisten kertomusten lukemisen merkitystä yksilölle ja kulttuurille. Tämä on tarpeellista, koska kirjallisuuden lukemista puoltavassa lehtikirjoittelussa ei tavanomaisesti viitata tieteellisiin näkemyksiin ja koska populaarissa mediassa kiertää mainitsemani kaltaisia perustelemattomia ja vähätteleviä näkemyksiä lukemisesta.

Toronton yliopiston kognitiivisen psykologian emeritusprofessori Keith Oatley osoitti tutkimusryhmänsä kanssa vuonna 2011, että mitä enemmän ihminen lukee, sitä paremmin hän onnistuu kokeissa, jotka mittaavat ihmisten keskinäistä ymmärtämistä.

Sosiaalipsykologian apulaisprofessori Philip J. Mazzocco ja työryhmä totesivat tutkimustuloksenaan vuonna 2010, että kertomusmuoto tuottaa parhaimmillaan voimakasta uppoutumista kertomusmaailmaan eli immersoitumista ja toimii siksi paremmin suostuttelutehtävässä kuin retorinen argumentti. He havaitsivat, että kertomukseen vahvasti immersoituvien lukijoiden asenteet vähemmistöryhmiä kohtaan muuttuivat pikemminkin lukemisen tuottamien emotionaalisten ja empaattisten reaktioiden vaikutuksesta kuin rationaalisten.

Kansasin yliopiston sosiaalipsykologian emeritusprofessori C. Daniel Batson osoitti vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessaan, että kyky arvioida toisen tilannetta etäältä on eettisesti tähdellistä. Hänen mukaansa empatiaa ja myötätuntoa syntyy etenkin kohtaamisessa, jossa henkilö mielikuvituksensa avulla ymmärtää toisen henkilön tilannetta ja arvoja mutta ei peilaa niitä omiinsa. Hän esittää myös, että fiktiivisen hahmon tarkastelu omasta näkökulmasta, häneen eläytyen, voi synnyttää myös ahdistusta ja estää empaattisten tunteiden syntymisen. Siksi fiktio kasvattaa tunnetaitoja ja prososiaalisia asenteita erityisesti lukijoissa, jotka arvioivat mielikuvituksensa avulla kirjallisen henkilön tilannetta tämän näkökulmasta eivätkä omastaan.

Psykologian professori Richard Gerrig Stony Brookin yliopistosta New Yorkista kertoo vuonna 2009 julkaistussa teoksessaan tekemistään empiirisistä tutkimuksista, joissa hän tarkasteli todellista maailmaa koskevien fiktiivisten esitysten vastaanottoa. Tällaisia esityksiä sisältyy runsaasti esimerkiksi historiallisiin romaaneihin. Hänen mukaansa lukija kyseenalaistaa fiktion todellisuuskuvaukset vasta, kun ne eivät vastaa tämän aikaisempia tietoja maailmasta. Toisin sanoen, fiktio vaikuttaa välittömästi ymmärrykseemme maailmasta, jos emme haasta lukemaamme tietoisesti. Siksi fiktio muokkaa helposti käsityksiämme esimerkiksi historiasta.

Mainitut neljä empiiristä tutkimusta osoittavat, että kirjallisuuden vaikutusta moraaliin, tunnetaitoihin, prososiaaliseen käyttäytymiseen ja maailman ymmärtämiseen ei voi ohittaa olankohautuksella. Nämä tutkimukset myös resonoivat monien filosofien ja kirjallisuudentutkijoiden kirjallisuuden vaikutuksista esittämien näkemysten kanssa.

Kirjastossani otetussa kuvassa on rakas koirani Effi. 

In English:

Book, an Exceptional User Interface

In Finland, discussions about children’s and young people’s reading habits frequently appear in culture pages and opinion columns. These articles correctly emphasise the importance of reading lengthy fictional texts for the development of emotional and social skills. 

Opposing views have also been expressed recently. According to Mikael Jungner, former CEO of the Finnish Broadcasting Company (YLE) and current head of a communications office, “books and reading is [sic.] only a brief interlude in human history.” In his opinion, we must “move forward,” whatever that means. Journalist Tuomas Enbuske, in turn, demonstrated that he had learned a new IT term by stating on his television programme that books are a “poor user interface.” As evidence of the insignificance of reading skills, he interviewed a junk dealer who has prospered despite his illiteracy—his only requirement is a patient spouse who reads to him and handles the paperwork. I want to interpret Enbuske’s view as satire, but there was no indication of this.

I will now mention some empirical psychological experiments that support the importance of reading fiction for individuals and culture. This is necessary because newspaper articles promoting reading rarely cite scientific perspectives, and because popular media is filled with unsubstantiated and disparaging views on reading, such as those I have mentioned.

In 2011, Keith Oatley, professor emeritus of cognitive psychology at the University of Toronto, and his research team showed that the more a person reads, the better they perform on tests measuring interpersonal understanding.

In 2010, Philip J. Mazzocco, an associate professor of social psychology, and his research team concluded that, at its best, narrative form creates an intense immersion in the storyworld and is therefore more persuasive than rhetorical argument. They observed that the attitudes of readers deeply engaged in the narrative shifted more through emotional and empathetic responses than through rational ones.

In a 2009 study, C. Daniel Batson, professor emeritus of social psychology at the University of Kansas, demonstrated that the ability to assess another person’s situation remotely is ethically essential. He claims that empathy and compassion primarily develop through encounters in which individuals use their imagination to understand another person’s situation and values, rather than merely mirroring their own. He also states that viewing a fictional character from one’s own perspective and empathising with them can lead to anxiety and hinder the development of empathetic feelings. Therefore, fiction fosters emotional skills and prosocial attitudes, particularly in readers who employ their imagination to see a literary character’s situation from that character’s perspective, rather than their own.

In his 2009 book, Richard Gerrig, a psychology professor at Stony Brook University in New York, describes his empirical research on how fictional representations of the real world are perceived. Such representations are common, for example, in historical novels. According to Gerrig, readers only doubt fictional depictions of reality when they conflict with their prior knowledge of the world. In other words, fiction has an immediate effect on our understanding of the world unless we consciously question what we read. This is why, for instance, fiction can easily shape our perceptions of history.

The four empirical studies mentioned above demonstrate that literature’s influence on morality, emotional skills, prosocial behaviour and knowledge of the world cannot be dismissed lightly. These studies also align with the opinions of many philosophers and literary scholars regarding the effects of literature.

The photograph taken in my library shows my beloved dog Effi.