Mielikuvituskissoja eli holokausti taiteissa

Minulla oli 15-vuotiaana samanikäinen ystävä, joka kertoi, että hänellä oli tapana istuskella asuinkerrostalonsa porraskäytävän ikkunasyvennyksellä ja keskustella mielikuvitusystävänsä kanssa. Kuulin sanan mielikuvitusystävä silloin ensimmäisen kerran. 

Ennen Prahan muistitietotutkimuksen konferenssin sessiota, joka keskittyi holokaustin representaatioihin taiteissa, olin aina ollut siinä käsityksessä, että mielikuvitusystävä on toinen lapsi tai ainakin toinen ihminen iästä riippumatta, joka voi tarjota lapselle seuraa, turvaa ja keinon tunnistaa omia tunteitaan. Session ensimmäinen esitelmä sai minut kuitenkin ymmärtämään, että mielikuvitusystävä voi olla myös eläin.

Astrid Schmetterling, visuaalisen kulttuurin vanhempi yliopistonlehtori Lontoon yliopistosta, kertoi esitelmässään, että nuoren taidegraafikon Elżbieta Nadelin kodin arkea Lwówn ghetossa Ukrainassa kuvaavavissa hiilipiirrustuksissa vuodelta 1942 esiintyy usein musta kissa. Schmetterling olettaa, että kuvissa esiintyvä kissa on vain mielikuvitusta tai muisto varhaisemmilta ajoilta, sillä juutalaisia oli kielletty pitämästä kotieläimiä. Schmetterling tulkitsee, että kissa toimii humoristisena etäännyttämisen välineenä, osana ”holokaustin naurua”, jonka tehtävä on vahvistaa gheton asukkaiden resilienssiä lähes sietämättömissä olosuhteissa. Toisaalta kissan ja joidenkin muiden kodinomaisten artefaktien, kuten hyllyllä olevien kirjojen ja seinällä roikkuvien taulujen, kuvaaminen voi Schmetterlingin mukaan olla merkinnyt Nadelille pakoa gheton todellisuudesta, jota hän ei ole kyennyt aidosti kohtaamaan traumaattisten kokemustensa vuoksi.

Tohtori Katya Oicherman, juutalaisen kulttuurin museon (Mishkan Or Museum of Jewish Cultures) johtaja Ohiossa, piti sessiossa toisen minua erityisesti kiinnostaneen esitelmän. Hän keskittyi kertomaan tutkimuksestaan Judith Weinshall Libermanin (s. 1929) tikatuista tekstiileistä ja stensiileistä 1980- ja 1990-luvuilta, nimeltään Holokaustin seinäkoristeet (Holocaust Wall Hangins) ja Raamatullisia kertomuksia (Biblical Stories). Ensiksi mainittu laajempi sarja töitä esittää holokaustin vaiheita sarjana valtavia julkisia banderolleja, jotka jäivät mieleeni kaikessa vaikuttavuudessaan. Ne ovat keskitysleirien todellisuutta kuvaavia kaavamaisia ja yleistäviä esityksiä ja nimettömien uhrien henkilökohtaisten kokemusten kuvauksia. Yhdistäessään kaavamaisuutta ja henkilökohtaisuutta ne tarjoavat yhtä aikaa juhlallisen ja kauhistuttavan vaikutelman. Näissä tekstiilikartoissa ja -kuvissa tunnistin myös muistumia mustavalkopunaisista natsilipuista ja SS-upseerien hihanauhojen koristeompeleista, mitkä vain lisäävät kauhistuttavuuden vaikutelmaa. Libermanin tekstiilikartat natsi-Saksan todellisuudesta keskitysleireineen toimivat myös informaation välineinä kertoessaan esimerkiksi, miltä alueilta Eurooppassa juutalaisia kuljetettiin keskitysleireihin tai millainen oli keskitysleirin pohjapiirros.  

Valokuvia Elżbieta Nadelin piirustuksista Lwówn ghetosta ja Judith Weinshall Libermanin seinäkoristeista löytyy tekijän nimellä Googlesta. Tekijänoikeuden rajoitusten vuoksi en valitettavasti voi näyttää Nadelin kuvia tässä. Sen sijaan Libermanista ja hänen teoksistaan löytyy YouTube-videoita, joista yhteen linkki alla: https://youtube.com/watch?v=pFUaVgK4VFI&si=RqiP2CA_MexF5vo7

Postauksen yllä olevassa kuvassa on vuoden 1942 tapahtumiin liittyvä sotamuistomerkki Prahassa.

In English:

Imaginary Cats, or The Holocaust in Art

When I was 15, I had a friend of the same age who told me that she used to sit on the windowsill of the staircase in her apartment building and talk to her imaginary friend. That was the first time I heard the term ’imaginary friend’.

Before attending the session at the Prague conference on memory studies, which focused on representations of the Holocaust in arts, I had always believed that an imaginary friend was another child or, at the very least, another person, despite his or her age, who could offer companionship, security, and help with recognising feelings to a child. However, the first presentation at the session made me realise that an imaginary friend could also be an animal.

In her presentation, Astrid Schmetterling, a Senior Lecturer in visual culture at the University of London, stated that a black cat appears in many of the charcoal drawings from 1942 by the young graphic artist Elżbieta Nadel. These drawings depict everyday life in the Lwów ghetto in Ukraine. Schmetterling assumes that the cat is either a figment of the artist’s imagination or a memory from before the war, as Jews were forbidden to keep pets in the ghetto. She interprets the cat as a humorous means of distancing, part of the ‘Holocaust laughter,’ which strengthened the resilience of the ghetto inhabitants in almost unbearable conditions. Conversely, Schmetterling suggests that the depiction of the cat and other domestic artefacts, such as books on a shelf and paintings on the wall, may have signified an escape for Nadel from the reality of the ghetto, which she was unable to face due to her traumatic experiences.

Dr Katya Oicherman, director of the Mishkan Or Museum of Jewish Cultures in Ohio, delivered a presentation on a topic that particularly intrigued me. She discussed her research into Judith Weinshall Liberman’s (b. 1929) embroidered textiles and stencils from the 1980s and 1990s titled ‘Holocaust Wall Hangings’ and ‘Biblical Stories’. The first of these is an extensive series of works depicting the stages of the Holocaust on large public banners. These works resonated with me due to their striking nature. They are schematic and generalised representations of the reality of concentration camps, as well as descriptions of personal experiences of anonymous victims. The combination of schematics and personalisation creates a solemn and terrifying impression. I also recognised memories of black, white and red Nazi flags and the decorative stitching on SS officers’ sleeve insignia in these textile maps and images, which only adds to the horror. Liberman’s textile maps also serve as a valuable source of information, showing, for example, the areas of Europe from which Jews were transported to concentration camps, as well as the floor plans of the camps.

You can find photos of Elżbieta Nadel’s drawings from the Lwów ghetto and Judith Weinshall Liberman’s wall decorations by searching for the artists’ names on Google. Unfortunately, due to copyright restrictions, I am unable to display Nadel’s pictures here. However, there are YouTube videos of Liberman’s work, and you can find one of them linked below:  https://youtube.com/watch?v=pFUaVgK4VFI&si=RqiP2CA_MexF5vo7

The image above the post depicts a wartime memorial commemorating events that occurred in Prague in 1942.